Surevien isienpäivä tulee vihdoin Suomeen – on aika tuoda isien kokemus näkyväksi
Tässä tekstissä pohdin isien roolia raskaudenaikaisissa menetyksissä peilaten aiheesta tehtyyn tutkimukseen sekä omaan tietopohjaani ja ammattikokemukseeni. Tutkimuksessa Knight by force and wounded, protecting without a shield: A meta-ethnography of men’s experiences after an involuntary pregnancy loss tarkasteltiin miesten kokemuksia raskaudenaikaisen menetyksen aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksessa kehitettiin metafora kuvaamaan löydöksiä:
‘’Knight by force and wounded, protecting without a shield.’’
Vapaasti suomennettuna ‘’Pakotettuna ja haavoittuneena ritariksi, joka suojelee ilman kilpeä’’.
Jos yhtään miettii mitä tämä lause voisi sisältää ja uppoutuu sen tunnelmaan, on minun ainakin vedettävä syvään henkeä, jotta happi kulkee. Jos mietin omaa ja mieheni matkaa, tämä kuvaa meidän tarinaa lähes täydellisesti. Palaan omaan esimerkkiini seuraavassa blogissa.
Kuva: Fernández-Basanta, S., Rodríguez-Pérez, R., Coronado, C. & Movilla-Fernández, M.-J, Knight by force and wounded, protecting without a shield: A meta-ethnography of men’s experiences after an involuntary pregnancy loss
Miesten rooli menetyksissä – nostoja tutkimuksesta
Tutkimuksessa tuodaan julki kuinka miehet usein ajattelevat äitien kärsimyksen olevan oikeutetumpaa kuin isien. Mies saattaa sensuroida omia tunteita suojellakseen naista. Näin tekemällä he pyrkivät vähentämään naisten kärsimystä ja kääntämään huomion pois tuskasta. Tutkimuksessa vielä sanotaan naisten usein vahvistavan tätä toimintaa.
Samalla moni mies kertoi, ettei tiennyt kuinka tukea kumppaniaan ja pelkäsivät olevansa taakka kumppaneilleen. Miesten pitäessä esillä kovaa ulkokuorta (a stoic façade), toimii se esteenä tuen saamiselle. Vahvana pysyminen kumppanille oman surun kanssa oli yleinen dilemma. Miehet myös raportoivat tuen ja informaation puutetta terveydenhuollon ammattilaisilta, joka lisäsi avuttomuuden tunnetta.
Merkityksen luomisen prosessi menetyksen jälkeen vaatii kärsimyksen kanssa sovintoa ja rauhan tekemistä, joka taas vaatii menetyksen ja kärsimyksen tunnistamista ja kunnioittamista, aikaa sekä tilaa. Miehillä herkkyyden tai heikkouden kieltäminen tai voiman ja kontrollin kulttuuriset vaatimukset voivat vaikuttaa siihen kuinka miehet luovat merkitystä tapahtuneelle. Tämä voi manifestoitua rationalisuudella tai välttelemisenä.
Tilanne on muttumassa, mutta hitaasti
Simpukka ryn:n kyselytutkimuksessa 2022 isän kokemuksesta kirjoitettiin näin:
‘’Vastauksista piirtyy kuva, jossa keskenmenon hoidossa mahdollinen kumppani lähes järjestäen sivuutetaan tai hänelle tarjotaan ainoastaan rooli raskaana olleen tukijana. ‘’
Isien ja kumppanien surua ei tunnisteta riittävästi, joka estää myös tuen saamisen. Isän suhdetta lapseen ei tällöin huomioida ja menetyksestä johtuvat vaikeat tunteet ja kokemukset jäävät isille itse kannettavaksi, joka saatetaan hukuttaa esimerkiksi liialliseen työntekoon tai päihteisiin.
Positiivinen raskaustesti muuttaa myös kumppanin elämää. Konkreettisuus tulee kumppaneille erilaisilla tavoilla näkyväksi. Toinen pohtii omaa lapsuuttaan ja tulevaa isyyttään. Toinen pohtii auton vaihtoa ja vertailee istuimien hintaa. Isyyden identiteetti ja rooli alkaa kasvamaan tavalla tai toisella.
Raskaudenaikana lapsensa menettäneiden isien roolia on alettu ymmärtää ja huomioimaan paremmin vasta lähivuosina. Isät ovat liian usein joutuneet nielaisemaan oman surunsa näkymättömiin sen huomioimattomuuden vuoksi tai se on voinut jäädä menettäneen äidin surun jalkoihin.
Lapsensa raskauden aikana menettäneille isille ja kumppaneille olemassa oleva tuki on ollut täysin riittämätöntä. Olemme huomioineet myös tämän tarpeen. Menetyksen sirpaleita- ja Menetyksen sirpaleista elämään -tukipolut on suunniteltu niin, että raskaana ollut voi käydä ne yhdessä kumppanin kanssa. Menetyksen sirpaleista elämään -tukipolusta löytyy oma osio parisuhteeseen liittyen. Nettisivuilta löytyy myös maksuton materiaali kumppanille. Jotta voi antaa ja saada oikeanlaista tukea ja löytää uusia toimintatapoja, tarvitaan runsaasti lisää tietoa, jota meidän materiaali monipuolisesti tarjoaa.
Kansainvälinen surevien isienpäivä tulee vihdoin Suomeen!
Surevien isienpäivän juuret ulottuvat samaan maaperään kuin kansainvälisessä surevien äitienpäivässä. Aaustralialainen Carly Marie Dudleyn poika Christian syntyi kuolleena vuonna 2007. Carly dokumentoi surupolkuaan ja vuonna 2010 lanseerasi sekä kansainvälisen surevien äitien, että surevien isienpäivän. Kansainvälistä surevien isien päivää vietetään aina elokuun viimeisenä sunnuntaina. Tänä vuonna sitä vietetään siis 31. elokuuta.
Me Lumanelassa haluamme, että myös isien suru saa oikeutuksen ja tulee nähdyksi. Oman päivän lanseeraaminen sureville isille myös Suomessa on monella näkökulmalla tärkeää, ja sitä voi ihmetellä, miksi sitä ei ole aiemmin vielä vietetty. Kansainvälinen päivä tuo kollektiivisesti kaikkia meitä menettäneitä vanhempia ja isiä yhteen. Ei vain kansallisesti, vaan myös kansainvälisesti tunnistetaan isien kokemus menetyksen tapahtuessa ja sen jälkeen.
Yksi päivä ei muuta kehityksen suuntaa yksin, mutta osana kokonaisuutta se on tärkeä ja korvaamatonkin. Surevien isienpäivän merkitys on jokaiselle omansa, mutta yleisesti silloin voi pohtia, kuinka sitä viettää ja minkä merkityksen sille joka vuonna antaa. Merkitys varmasti muuttuu samalla, kun prosessointi ja merkityksen luominenkin etenee. Päivä tarjoaa validaatiota menetyksen kokeneen isän surulle ja mahdolliselle trauman kokemukselle. Se mahdollistaa tilaa tietoiselle muistelulle, toivolle, paranemiselle ja antaa ajan kohdata ja käsitellä suurta, elämää mullistavaa kokemusta. Ennen kaikkea se taistelee kovaäänisesti stigmaa vastaan, jossa isien surua ei kunnioiteta sen vaatimalla tavalla.
Päivä tuo kaikki menettäneet isät mieleemme ja sydämiimme. Se tuo meidät kaikki yhteen surussa, jota kenenkään ei soisi kokevan.
Oodi lapsen menettäneille isille, we see you. ❤️
