Keskenmeno – näkymätön suru

Keskenmeno on yleinen, mutta usein vaiettu kokemus. Vaikka sitä tapahtuu monille, sen aiheuttamaa surua ja sen syvyyttä ymmärretään yllättävän vähän.

Moni nainen kantaa mukanaan näkymätöntä painoa – jotakin sellaista, joka syö sisintä ja vaikuttaa laajasti elämään, mutta mitä muiden on vaikea tavoittaa. Jotain, jota ei muiden silmissä ole enää olemassakaan, mutta jonka menetyksen kokenut kantaa mukanaan loppuelämänsä ajan.

Miksi keskenmeno satuttaa?

Moni tietää, että keskenmenon riski on olemassa raskauksissa. Tietty prosentti perheistä menettää lapsensa ensimmäisen kolmanneksen aikana, jotkut vielä tämänkin jälkeen. Kuitenkin, kun keskenmeno osuu omalle kohdalle, on kokemus monille jotain ihan muuta kuin mitä koulun oppitunneilla tai neuvolan papereissa on esitetty.

Keskenmeno, kuten mikä tahansa raskaudenaikainen menetys, on potentiaalisesti erittäin traumaattinen kokemus ja monille sen hetkisen elämän isoin menetys ja suurin kriisi. Keskenmenoista puhuessa tarkoitetaan ennen raskausviikkoa 12 tapahtuvia menetyksiä (myöhäinen keskenmeno on omanlaisensa kokemus). Kyseessä voi olla spontaani keskenmeno tai keskeytynyt keskenmeno. Myös tuulimunaraskaus lasketaan keskenmenoksi. Muut alkuraskauden komplikaatiot ovat kokemuksina hyvin rinnastettavissa alkuraskauden keskenmenoon, koska positiivisen raskaustestin myötä on ehtinyt jo muodostua kiintymyssuhdetta haaveissa jo olemassa olevaan vauvaan. Jokaiseen raskaudenaikaiseen menetykseen liittyy tietenkin omat erityispiirteensä.

Monet ovat haaveilleet vauvasta jo vuosia ja olleet ehkä valmiitkin tälle lapselle jo kauan. Kuitenkin positiivinen raskaustesti usein konkretisoi asioita, ja moni alkaa suunnitella elämää hyvin eri tavalla tietäen, että reilun kahdeksan kuukauden päästä arki tarkoittaa unettomia öitä ja sanoinkuvailemattoman syvää rakkautta. Kaikki ne muutokset, joita raskaus tuo kehoon ja mieleen, elämäntapoihin, ihmissuhteisiin ja elämän muihin osa-alueisiin, eivät ole vähäpätöisiä. Moni asia menee uusiksi siinä kohtaa, kun lasta aletaan odottaa.

Ihmisellä on hieno kyky suunnitella elämää pitkälle eteenpäin. Moni ehtiikin laskea äitiysloman ajankohdan ja suunnitella lastenhuoneen sisustusta. Lähialueen päiväkodit ehditään nopeasti kartoittaa ja perheen yhteisistä reissuista haaveilla.

Kun tämä kaikki menetetään, ei kyse ole todellakaan pienestä pettymyksestä. Mielessä ehtii lyhyessä ajassa tapahtua valtava määrä asioita, joita on edes vaikea sanoittaa ja kuvailla.

Psyykkisen puolen päälle tulee vielä fyysinen puoli, joka tarkoittaa monilla järkyttäviä kipuja ja reilusti kuukautisvuotoa runsaampaa verenvuotoa. Keskenmenon fyysinen puoli voi olla myös äärimmäisen traumaattinen kokemus. Joskus keskenmenoa seuraa erilaisia komplikaatioita sekä viikkoja ja kuukausia jatkuvaa vuotoa, kipuja ja piinaa.

Muiden vähättely sattuu

Ulkopuolisen silmissä kyseessä on käytännössä olematon menetys. Eihän yhteiskunnassakaan keskenmenoa tunnisteta vielä ihmiseksi. Mitään lasta ei vielä ollutkaan, eli mitään ei oikeastaan ehditty edes menettää. Miksi siis surra viikkotolkulla? Näin saattavat ulkopuoliset ajatella kannustaessaan keskenmenon kokenutta jatkamaan elämässä eteenpäin.

Nämä lempeät kannustukset voivat loukata pahasti. Ne mitätöivät valtavasti sitä kokemusta, jota lapsen menettämiseen liittyy. Kyse ei todellakaan ole vain keskenmenosta, jossa menetetään kasa sukusoluja. Moni kokee menettäneensä lapsen, vanhemmuuden ja kasan unelmia ja suunnitelmia. Kun ymmärrystä ei ympäriltä saa, kokee moni valtavaa yksinäisyyttä.

Tämä kaikki johtaa helposti eristäytymiseen. On raskasta suojata itseään muiden ymmärtämättömiltä kommenteilta. Joskus tuntuu helpommalta ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka eivät ymmärrä, miksi menetys satuttaa.

Samalla, kun etäisyyden ottaminen voi tuntua hyvältä, menetyksen kokenut kuitenkin tarvitsee muita ihmisiä – muiden tukea ja ymmärrystä. Sosiaalisen tuen puute on yhdistetty pitkittyneisiin surureaktioihin.

Keskenmeno ei unohdu

Vaikka aikaa kuluu, monikaan ei unohda, että on kokenut keskenmenon tai useamman menetyksen. Elämä kulkee eteenpäin, halusi tai ei. Muiden elämä tuntuu kulkevan nopeammin, oma elämä saattaa junnata paikallaan. Menetys vaikuttaa moneen asiaan, kuten uuden raskauden suunnitteluun, koska pelot voivat hallita vahvasti elämää.

Me tiedämme sen, olemme kokeneet sen. Tiedämme, että aika ei saa unohtamaan menetyksiä. Eikä sen tarvitsekaan. Kokemus ja suhde menetykseen kuitenkin muuttuvat. Jokaisella menetys kulkee eri tavalla mukana. Toiset jatkavat nopeastikin normaalia elämää, mutta monilla menetys vaikuttaa vielä pitkään. Simpukka ry:n tekemän keskenmenojen kyselytutkimuksen mukaan reilusti yli puolella (65 %) hyvinvointihaittoja on vielä kolmen vuoden jälkeen keskenmenosta.

Jos olet kokenut keskenmenon jossain vaiheessa elämääsi ja kokemus on sattunut isommin kuin muut ymmärtävät – et ole epänormaali. Keskenmeno saa sattua, ja monia se sattuu. Keskenmenosta ei tarvitse päästä yli, vaan jokainen voi oppia löytämään itselle sopivat keinot kuljettaa menetystä mukanaan ilman, että se vaikuttaa toimintakykyyn. Joillekin se on puhuminen niin, että vertainen tai ammattilainen kuuntelee. Joillekin se voi olla faktatiedon saaminen. Jollekin riittää muiden kokemusten kuuntelu esimerkiksi podcastin muodossa. Me tarjoamme näitä kaikkia tukimuotoja.

“Olen myös saanut paljon rohkaisua antaa itselleni luvan tuntea syvästi ilman, että koen olevani jotenkin ’viallinen’.”

Tämän lauseen sanoma on merkityksellinen. Se on tukipolun käyneen palaute kokonaisuudesta. Se kertoo siitä näkymättömästä tuskasta, jota ei oikeasti tarvitse enää kantaa yksin. On mahdollista saada myös muut ymmärtämään se, mitä käyt läpi. Se, että tunnet syvästi, ei kerro, että olet huono tai viallinen. Se kertoo, että välität. Olet ihminen.

Keskenmeno on oikea menetys. Se saa sattua. Otathan tuen vastaan. ♥️