Lyhytelokuva Surun sirpaleita- mistä on kyse?

Lyhytelokuvassa seuraamme Minjaa, joka on hedelmällisessä iässä oleva vuorotyötä tekevä lähihoitaja. Seuraamme Minjan kokemusta alkuraskauden keskenmenosta ja sen vaikutuksista hänen kokemuksiinsa työelämästä.

Lyhytelokuva alkaa, kun Minja odottaa puolisonsa Panun kanssa esikoistaan. Raskaus kuitenkin päättyy keskenmenoon ja saamme nähdä kuinka kyseessä ei ole vain perus kuukautisvuoto ja perus kuukautiskipu, vaan tapahtuma on itseasiassa jotain paljon enemmän.

Kuvaamme keskenmenon jälkeisiä tapahtumia kahden eri skenaarion avulla. Ensimmäiseksi näytämme, kuinka Minja ei saa tarvittavaa tukea lähiesihenkilöltä ja muilta tahoilta, joihin hän menetykseen liittyen on yhteydessä. Kun kukaan tahoista ei tunnista menetyksen todellisuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia ihmiseen ja sitä kautta hänen työkykyynsä, on sillä suuret vaikutukset työhönpaluuseen ja pitkälle ulottuvaan työssäjaksamiseen. On selvää, että työnantajan yleiset menettelytavat tai niiden puute vaikuttavat työhön paluuseen ja vaikuttavat työntekijän työkyvyn etenemiseen. 

Tämän perään näytämme, kuinka samassa tilanteessa Minja saakin tukea lähiesihenkilöltä ja myös muilta tahoilta, joihin on yhteydessä. Elokuva näyttää, kuinka pienillä sanoilla ja teoilla voi olla valtavan suuret seuraukset jaksamisen ja mielenterveyden kannalta. Saatu tuki ja ymmärrys kantavat työhönpaluun ja työssä jaksamisen aalloilla. Helppoa se ei silti ole, mutta moni voi tehdä siitä siedettävämmän, ja sen merkitys menetyksen kokeneelle on oikeasti suuri.

Minjan kumppani Panu elää tätä kaikkea Minjan rinnalla. Menetyksellä ja työpaikalta saadulla tuella on vaikutus työelämän lisäksi myös parisuhteeseen. Näemme kuinka työpaikan riittämätön tuki haastaa myös parisuhdetta ja kuinka taas työnantajan tuki antaa keinoja ja resursseja tukea toinen toisiaan myös kotona. Työnantaja voi tarjota ja mahdollistaa tukea, jota menetyksen kokenut ei vielä yhteiskunnastamme muualta saa ja samalla vaikuttaa ihmisen elämään suuremmin kuin voisi itse ymmärtääkään.

Miksi sinun kannattaisi katsoa tämä lyhytelokuva ja kertoa koko työyhteisöllesi ja työnantajallesi tämän lyhytelokuvan olemassaolosta?

Lyhytelokuvan avulla pystymme havainnollistamaan tärkeää, mutta piilossa olevaa laajaa aihetta. USA:n terveyspalvelut ovat sanoittaneet näkevänsä raskaudenaikaisen menetyksen olevan suuri, mutta ohitettu kansanterveysongelma. Surun tunnistetaan olevan ‘ongelma’ työpaikoilla ja USA:ssa on tutkittu, että suru maksaa yrityksille 75.1 miljardia dollaria vuosittain. Tähän pulmaan on USA:ssa kehitetty ohjelmia, joilla pyritään tukemaan esimerkiksi surun vaikutuksia työkykyyn, joita ovat muun muassa keskittymisvaikeudet, syömisen muutokset ja lisääntynyt alkoholin käyttö.

Työelämässä aiheesta ei puhuta, sillä eihän siitä puhuta juuri missään muuallakaan. Miten työnantajalla voisi olla keinoja vaikuttaa ja auttaa, jos ei ole tietoa mistä on kyse tai millä tavalla voisi auttaa. Kun työnantaja ja työyhteisö saavat tietoa ja keinoja, parantaa se koko työyhteisön mahdollista voida turvallisemmin, kun tällainen menetyksen kriisi osuu kohdalle.

Elokuvan keinoin saamme kerrottua enemmän kuin tuhat sanaa ja  viestittyä kokemuksesta, jota päähenkilö Minja kokee saadessaan keskenmenon. Tämän avulla toivomme ihmisten saavan paremmin kiinni koko raskaudenaikaisen menetyksen ilmiöstä ja saavan tarvittavaa perustietoa menetyksen vaikutuksen laajuudesta ja keinoista tukea eri tavoin.

Todellisuus kuitenkin on, että menetyksella on vaikutuksia työkykyyn ja työssä jaksamiseen. Toisille työhön palaaminen mahdollisimman pian on tärkeä osa omaa selviytymisen polkua. Toisille työhön palaaminen vaatii enemmän aikaa tai sopeuttavia keinoja työnantajalta ja työyhteisöltä ja silloin hyvä työnantajan reagointi voi lyhentää sairauspoissaoloja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Nykypäivänä kumppaneiden asema raskaudenaikaisissa menetyksissä tunnistetaan jo paremmin, mutta paljon on vielä tehtävää. Sen lisäksi, että Panu menettää myös oman toivotun lapsen raskauden aikana, joutuu hän myös olemaan kumppaninsa tukena tilanteessa, johon ei ole ennalta olemassa skriptiä, tai josta ei ole riittävästi puhuttu yleisellä tasolla. Kumppanit tarvitsevat ja ansaitsevat tukea itselleen, mutta myös oman kumppaninsa tukemisen mahdollistamiseksi.

Loppuun painava mielepiteeni: Jos työelämä osaa kohdata ja tukea raskaudenaikaisissa menetyksissä, pystyy se tukemaan paremmin myös kaikissa muissa kriisi- ja muutostilanteissa. Nämä taidot ja tiedot on sovellettavissa kaikkeen. Tämä lyhytelokuva kannattaa katsoa. Tule youtube livestriimiin kanssamme 19.2 klo.19. <3