Raskaudenaikainen menetys – vaikutukset valuvat työpaikoille, nyt kuulet miksi.

Tämä blogi koostaa raskaudenaikaisen menetyksen tietopaketin nopeaan tietotykitykseen. Kun olet tämän tekstin lukenut, ymmärrät miksi koko viestintäkampanja on olemassa ja miksi sen seuraaminen on sinulle ja työelämän kontakteillesi tärkeää. Tervetuloa mukaan! 

Miksi raskaudenaikaisen menetyksen kokemukset valuvat työpaikoille?

Koska menetyksen kokeneet ovat potilasryhmä, jotka eivät kuulu mihinkään. Neuvolaan kuulutaan, kun ollaan raskaana tai on neuvola-ikäinen lapsi. Erikoissairaanhoidosta uloskirjataan, kun hoitotoimenpiteet on tehty. Terveyskeskus on sairauksien hoitoa varten ja suru ei ole sairaus.

Olimme yhteydessä hyvinvointialueisiin pyrkimyksenä selvittää minkälaisia tukimuotoja menetyksen kokeneille on eri alueilla, mutta emme onnistuneet selvitystyössämme. Miten voisi onnistua menetyksen kokenut, joka akuutissa kriisitilanteessa yrittää muistaa, kuinka hengitetään ja yrittää selviytyä elämästä sekunti kerrallaan. Avunsaanti ja keskustelutuki on valitettavasti useiden ulottumattomissa.

Sairauslomaa saa ennen raskausviikkoa 22+0 tapahtuvissa menetyksissä keskimäärin 0-3 vuorokautta. Poikkeuksena on tilanteet, joissa fyysisten oireiden, kuten kohtutulehduksen takia sairauslomaa saa pidempään. Menetyksen kokeneet siis tulevat töihin keskellä järkytystä, koska sairauslomaa on vaikea saada.

Raskausviikon 22+0 jälkeen tapahtuvissa menetyksissä on mahdollista jäädä vanhempainvapaalle. Tämä kuitenkin tapahtuu ilman vauvaa, jonka moni voi kokea äärimmäisen ahdistavana. Psyykkisen tuen saaminen vaihtelee läpi Suomen.

Apua voi saada, mikäli jaksaa taistella. Menetyksen tapahtuessa akuutissa hädässä hyvin harvalla on siihen jaksamista ja keinoja, sillä menetys usein käpertää meitä sisäänpäin monista eri syistä.

Mitä tarkoitamme raskaudenaikaisen menetyksen erityispiirteillä?

Kun tehdään positiivinen raskaustesti, monille kyseessä on silloin jo vauva. Samana päivänä tiedetään usein jo laskettu aika, milloin jäädään äitiyslomalle ja pohditaan kumpi vanhemmista jää lapsen kanssa kotiin ja missä vaiheessa. Lapsi tulee osaksi perhettä ja hänet otetaan mukaan tulevaisuuden suunnitelmiin. Omaa mahdollista kumppania katsotaan aivan eri silmin ja monta psykologista prosessia lähtee käynnistymään samassa hetkessä. Tuo punainen viiva tikussa on monille paljon enemmän kun todiste raskaudesta, se saa käyntiin valtavan prosessin siitä, miltä elämä tulee tulevaisuudessa näyttämään. 

Alkuraskauden menetyksissa ennen rv 12: Menetystä harvoin tunnistetaan oikeaksi menetys ja voidaan ajatella naisten terveyteen liittyväksi epämukavaksi tapahtumaksi. Kokemusta vähätellään kaikilta näkökulmilta: fyysiseltä, psyykkiseltä ja sosiaaliselta. Menetetyn perheen jäsenen sureminen on vaikeampaa äänioikeudettomuuden sekä hautapaikan puutteen vuoksi. Monien vauva päätyy usein viemärijärjestelmään, joka jo itsessään voi olla vaikea kokemus.

Myöhäinen keskenmeno rv 12-21+6: Kutsutaan keskenmenoksi, mutta sana ei kuvaa menetyksen kokeneen kokemusta riittävästi. Ultraäänessä on käyty, suurimmista riskiviikoista on selvitty ja vauvan tulo syliin asti alkaa konkretisoitua. Suhdetta on ehditty luomaan, tulevasta haaveilla ja osa on tuntenut jo vauvan liikkeitä. Menetyksen tapahtuessa vauvan saa jo syliin, vaikka näkee, että elämän edellytyksiä ei ole riittävästi. Lapsi haudataan yhteistuhkauksessa tai perhe voi itse järjestää hautajaiset. Hautapaikka kuitenkin on, jossa surra.

Lääketieteellisistä syistä tehty raskaudenkeskeytys yleensä rv 12-24: Aikaisemmilla viikoilla tehdyt raskaudenkeskeytykset voidaan toteuttaa vanhempien omasta päätöksestä ilman erillistä lupaa, pidemmälle edenneissä raskauksissa tarvitaan lupa keskeyttämiseen. Lääketieteellisistä syistä tehdyissä raskaudenkeskeytyksissä kyse on joko lapsen tai odottavan äidin terveydentilaan liittyvästä päätöksestä. Ultraääni kuvia voi jo olla, suhdetta ehditty luomaan useiden viikkojen ajan ja osa ehtinyt jo tuntea vauvan liikkeet. Synnytys voi olla kivulias kokemus, vaikka lapsi ei ole vielä täysikasvuinen. Päätös keskeytyksestä on monille äärimmäisen raskas ja päätöksentekoon voi liittyä häpeää ja syyllisyyttä vielä pitkään menetyksen jälkeen. Myös tässä menetyksessä lapsi saa hautapaikan.

Kohtukuolema rv 22 jälkeen. Kohtukuolemissa raskaus ehtii jatkua yli puolen välin, monilla ihan raskauden loppuun saakka. Moni ehtii tehdä hankintoja ja suunnitelmia pitkälle eteenpäin, vauvan liikkeitä on tunnettu ja ehkä lasten huonekin jo valmiiksi rakennettu. Raskauden äkillinen päättyminen viime metreillä ja kuolleen lapsen synnyttäminen on lähes kaikille, ellei kaikille, elämän vaikein kokemus. Menetys tunnistetaan paremmin kuin muut menetykset ja lapsi saa hautapaikan, mutta silti monet jäävät vaille riittävää tukea. Monelle ulkopuoliselle tulee yllätyksenä, kuinka pitkään menetyksen suru ja vaikutukset kestävät ja siten myös tuen tarve. Tutkimusten mukaan keskimääräinen aika menetyksestä selviytymiseen vie 2 vuotta, pisimmillään havaittiin 14 vuotta.

Miten menetys vaikuttaa työkykyyn?

Työkykyyn vaikuttaa oma kokemus ammatillisesta kyvykkyydestä ja se saa monilla kolauksen menetyksen seurauksena. Monilla voi olla vaikeuksia osallistua työhön liittyvään toimintaan sekä ylläpitää samaa suoritus- ja tuottavuustasoa kuin aikaisemmin.

Moni kuvaa keskittymisvaikeuksia menetyksen jälkeen. Työhön palaaminen saatetaan kokea mahdottomaksi emotionaalisen sekamelskan vuoksi, koska menetyksen jälkeen tarvitaan tilaa ja aikaa prosessoida surua ja opetella elämään sen kanssa. Lisäksi monet kuvaavat muistivaikeuksia, syvää väsymystä, sekavia ajatuksia tai aivosumua.

Työssä tsemppaaminen johtaa monilla siihen, että kaikki käytettävissä olevat energiat kuluvat työpaikalla ja työpäivän jälkeen ei ole voimia perheelle tai omalla hyvinvoinnille. Tämä voi kuvastaa sitä, että töihin on palattu aikaisemmin kuin olisi fyysisesti tai psyykkisesti valmis. Liian varhainen työhönpaluu voi johtaa loppuun palamiseen ja pidempään sairauslomaan.

Raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyy paljon vaikeita ja jopa sietämättömän tuntuisia tunteita. Näitä tunteita ei voi välttää kokemasta myöskään työpaikalla. Suru ei ole vain yksi tunne, vaan sen mukana tulee monilla kateutta, katkeruutta, vihaa, syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa. Negatiiviseksi mielletyt tunteet ovat usein pitkäkestoisia ja mielialan sekä jaksamisen vaihtelut kuluttuvia, myös ahdistus on yleistä.

Osalla menetys vaikuttaa työidentiteettiin saakka. Työ voi tuntua merkityksettömältä suuren surun ja kriisin äärellä. Osa on tilanteessa, jossa joutuu pohtimaan haluaako jatkaa nykyisessä työssään. Osa päätyy vaihtamaan työpaikkaa.

Monet menetyksen kokeneet kuvaavat myös sitä, että pienet asiat tuntuvat täysin merkityksettömiltä. Toisten huolehaiheet voivat lähinnä turhauttaa ja voi olla vaikea samaistua muiden murheisiin, kun itse on kokenut suuren menetyksen. Tämä voi eristää ja aiheuttaa muutoksia sosiaalisissa suhteissa myös työpaikoilla. Muiden kohtaaminen ja ajattelemattomien kommenttien kuuleminen usein myös lisää stressiä.

Työhön palatessa surun triggeröityminen koettiin haastavana esimerkiksi tilanteissa joissa nähtiin raskaana olevia tai vauvoja tai kuultiin näistä aiheista keskusteluja. Muistot menetyksestä aktivoituivat triggereiden vuoksi työpaikoilla herkästi vaikuttaen työkykyyn.

Työelämä voi joko tukea tai hankaloittaa työhönpaluuta

Olemme jokainen menetyksen kokenut täysin erilaisia siinä, minkälainen tuki ja työhön paluu sopii juuri meille. Olisi helppoa, jos voisimme kertoa, että kun teet näin, on lopputulos hyvä – näin ei kuitenkaan ole.

Parhammillaan työ tarjoaa helpotusta ja viitekehyksen selviytymiselle tarjoamalla muuta ajateltavaa kun menetyksen ja surun. Jotkut ovat valmiina palaamaan piankin menetyksen jälkeen töihin ja se voi olla hyvä vaihtoehto, jos olosuhteet ovat muutoin kunnossa – työ ei kuormita tai haasta liikaa. Työn tekeminen voidaan kokea myös merkityksellisenä. 

Riippumatta missä vaiheessa menetyksen jälkeen  töihin palaa, hyvässä tilaneteessa menetyksen kokenut voi saada tukea sekä esihenkilöltään, että työyhteisöltään. Työidentiteetin uudelleen rakentuessa on mahdollisuutta lisätä sitoutuneisuutta työhön ja työnantajaan.

Esihenkilö voi tukea menetyksen kokenutta auttamalla suunnittelemaan minkälainen tuettu työhön paluu voisi olla työn luonteeseen ja menetyksen kokeneen elämäntilanteeseen nähden paras vaihtoehto. Kyseessä voi olla pidemmät tai tiheämmät tauot, kevennetty työaika tai työtehtävät. Joissain tilanteissa osaston tai työtehtävän väliaikainen vaihtaminen voi olla paras ratkaisu. Osassa työtä mahdollisuus etätyöhön voi tukea työhön paluuta.

Epäonnistuessaan tuki voi olla riittämätöntä. Vähättelevä tai alentava puhe voi pahentaa menetyksen kokeneen tilannetta. Huono ja epäempaattinen tuki saattaa vähentää sitoutuneisuutta työnantajaa kohtaan, heikentää työmotivaatiota ja aiheuttaa työpaikan vaihtamista.

Mitä voit tehdä ollaksesi kanssamme muutoksessa?

Sinun ei tarvitse osata sanoa mitään oikeaa, koska oikeita sanoja ei ole. Älä pelkää kohdata ja kuunnella. Kerro olevasi pahoillasi menetyksestä ja olevasi käytettävissä, kun hän haluaa puhua.

‘’Jos työpaikoilla osataan kohdata raskaudenaikaisen menetyksen kokenut kaikkine erityispiirteineen, osataan työpaikoilla tukea lähes mitä vain sen jälkeen.’’ -Heidi