Keskenmeno, uusi raskaus ja vanhemmuus Kriseldan kokemana

Kriselda on hyvinvointivointivaikuttaja, joka on vuosia ollut bloggarina ja tehnyt suosittua yes girl-podcastia ja toimii jooga-opettajana. Kriselda koki alkuraskauden keskenmenon, jonka jälkeen on saanut kaksi elävää lasta. Tässä podcastissä puhuimme Kriseldan kokemuksesta akuutissa menetyksen kokemuksessa, uudessa raskaudessa ja vanhemmuudessa menetyksen jälkeen. Instagramissa hänet löydät @Kriselda.

“Tämähän oli vain keskenmeno”

Kriseldan puheenvuorosta paistaa monella tavalla oman kokemuksen vähättely. “Tämä tapahtui jo ihan alkuraskaudessa. Ja mulla kuitenkin vain yksi menetys. Ja on myös eläviä lapsia.” Ihan kuin nämä tekijät poissulkisivat menetyksen kivuliaisuuden. Näin ei kuitenkaan ole. Niin paljon psykologisia prosesseja käynnistyy heti alkuraskaudesta, joten alkuraskauden menetyksiä ei tulisi ikinä mitötöidä. Raskausviikkoja tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen merkitykseen, jonka raskaudelle on antanut. Se voi olla valtava jo varhaisilla viikoilla. Myöskään menetysten lukumäärä tai perheen muut lapset eivät tarkoita, etteikö menetys saisi sattua. 

Miksi Kriseldan tarina ja kokemus on tärkeää kuultavaa?

Niinkuin moni muukin, sanoitti myös Kriselda sitä, kuinka alkuraskauden menetyksen kanssa jäi yksin ja jonka, itsekin yritti vain unohtaa, mutta näinhän se valitettavasti ei toimi. Kuten Hanna Markuksela sanoi, lasku tulee perässä ja näin tapahtui myös Kriseldalle.

Yksityiselle varattu ultraääni peruttiin puhelimitse keskenmenon vuoksi ja kohtaaminen oli lämmintä ja turvallista. Soitto Taysiin taas oli kylmää kohtelua ja ‘’kuin he olisivat nauraneet minulle’’, se oli hirveää. Valitettavasti me molemmat Lumanelan naiset pitkään hoitoalalla olleina tiedämme sen, että potilasta kohtaava hoitohenkilökunta omalla toiminnallaan määrittää potilaalle jäävää kokemusta. Suomeksi sanottuna, saat sellaista kohtelua, kuin minkälainen jaksaminen, tietotaito ja kohtaamistaidot ovat kyseisellä ammattilaisella. Menetyksen kokeneina äiteinä olemme itsekin olleet tilanteissa, joissa on tuntunut, että saa henkisen halauksen ja hoivaa, kun taas toisessa hetkessä kokee kuin tulisi väheksytyksi tai jopa satutetuksi. Molemmilla on suuri vaikutus.

Miksi sotealalla saatu kohtaaminen vaikuttaa työelämään?

Jos ei tule kuulluksi ja nähdyksi omassa hädässään, herkästi padotaan oma kokemus syvemmälle ja jatketaan vain elämää, kuin sitä ei olisi omalle kohdalle sattunut. Mutta. Se lisää psyykkistä hätätilaa ja traumatisoituminen saattaakin tulla kohdalle, kun jätetään yksin ihmisen ollessa hätätilassa. Tämän kokemuksen kanssa ja vireystilanhaasteiden kanssa työvoima saapuu tekemään työtään. Ja lasku tulee jollain tavalla maksettavaksi. 

Samalla monissa kirjallisissa lähteissä, kuten Rayna Markinin teoksesta ‘Psychotherapy for pregnancy loss’, sanoitetaan, kuinka menetys on niin suuri ja monikerroksinen asia, että emme voi olettaa julkisen sairaalajärjestelmän kykenevän kantamaan koko tapahtumaa alusta loppuun. Siis meitä muitakin tarvitaan. Yksityistä puolta, kolmatta sektoria ja työpaikkoja.

Miten menetys vaikutti Kriseldan työelämään?

Tuoreen burnoutin jälkeen Kriseldan oli pakko oppia vähentämään ja rauhoittamaan. Tätä samaa hän toteutti menetyksen jälkeen. Vähemmän ja väljemmin. ‘’Onneksi olin yrittäjä, että pystyin tämän tekemään. Palkkatöissä se ei olisi ollut samalla tavalla mahdollista’’.

Toinen onnenkantamoinen aikataulutussa, toki ristiriitainen sellainen, oli heinäkuu, jolloin somessa tapahtuu vähän ja loma Ruotsiin miehen ja miehen siskon kanssa oli jo varattu.

Kun kysyimme, että minkälaista muistat työnteon olleen menetyksen jälkeen oli Kriseldan vastaus ‘’en muista mitään’’. Samaan painekattila-ajanjaksoon mahtui appiukon saattohoito. Elämä ei kysele jaksatko kantaa, sieltä vain sataa se mikä sataa jaksoit kantaa tai et. Ja tämän kaiken keskellä, työelämässä oleminen.

Mitä Kriseldalle jäi ‘maksettavaksi’?

Tuen puute loisti poissaolollaa, mutta Kriseldan onneksi miehen puoliso oli kätilö ja myös menetyksen kokenut äiti. Tuki ja apu tulivat lähipiiristä, ja tässä Kriselda on yksi onnekkaista. Tuen puute, yksinäisyys ja vähättely jäivät kummittelemaan ja menetyksen käsittely jäi.

Ennen podcastnauhoitusta Kriselda kertoi meille, kuinka häntä itkettää jo ennenkuin pääsimme nauhoituspöydän äärelle. Aloitimme podcastin nauhoituksen yhteisellä hetkellä ja itkulla. No mitä Kriselda sanoi? Sen, että minulla on koko tämä keskenmeno asia käsittelemättä ja nyt se nousee pintaan ja vain itkettää. Our point exactly. Kun menetyksen käsittelyyn ei saada akuutissa vaiheessa riittävää tukea ja turvaa, kokemus padotaan ja se nousee joskus esille. No olisiko se noussut ellemme olisi asiasta puhuneet? Ei ehkä sanoilla, mutta vaikutukset näkyvät Kriseldan elämässä.

Miten käsittelemättömän menetyksen jälkivaikutukset näkyvät Kriseldan elämässä?

Kriselda tunnistaa omassa elämässään traumaoireilua. Hän koki pelkoa kiintyä uuteen vauvaan uudelleen raskaana ollessaan. Ja tämä on todella ymmärrettävää ja siihen voimme tuella vaikuttaa. Kriselda kertoo kantavansa vahvaa menetyksen pelkoa myös synnytyksen jälkeen. Hän kertoo kuinka on hysteerinen, ja lasten esimerkiksi sairastuessa lähtevät pahimman skenaarion huolikelat liikkeelle ja valtaavat mielen.

Kriseldaa kannattelee hänen terapeuttinsa sanat: ‘’Huolikeloista ei kokonaan päästä eroon, vaan ne kuuluvat myös vanhemmuuteen. Mutta mikäli ne estävät elämästä ja rajoittavat omaa ja lasten elämää, silloin siihen tarvitsee puuttua.’’