Pitkän kokemuksen tietotaidolla katse menetyksen kokeneen asemaan 

Luettuasi tämän blogin pääset syvemmin käsiksi raskaudenaikaisen menetyksen kokeneen maailmaan ja kokemukseen. Mirka Paavilaisen vuosikymmenien historia lapsettomuuden kokemuksen, sekä raskaudenaikaisten menetysten vaikutusten kohtaamisessa ja hoidossa antaa laajaa ymmärrystä, jolla asettua tukemaan menetyksen kokeneita.

Mirka on psykologi ja psykoterapeutti, joka on omistanut pitkän uransa lapsettomuuden ja raskaudenaikaisten menetysten aiheen äärellä työskentelyyn. Mirka kouluttaa aiheesta ja pitää vastaanottoa sekä Kela-asiakkaille, että itse maksaville. ‘’Olen erikoistunut hoitamaan lisääntymisterveyteen, seksuaalisuuteen, suruun ja menetyksiin liittyviä psyykkisiä oireita, kriisejä ja traumoja.’’

Mirkalla itsellään on oma lapsettomuuden kokemus ja hän on tullut kahden lapsen vanhemmaksi adoptioiden kautta. Oman kokemuksen siivittämänä Mirka teki vapaaehtoistyötä Simpukka ry:ssä ja siirtyi sen jälkeen  työskentelemään hedelmällisyyshoitoyksikköön.

Mitä erityisesti tulisi ymmärtää raskaudenaikaisista menetyksistä

Raskaudenaikainen menetys on siitä erilainen verrattuna muihin menetyksiin, että niihin liittyy erityisesti syyllisyyttä ja häpeää. Menetyksen aiheuttaman surun ohella voimavaroja vievät nämä raskaat ja haastavat tunnekokemukset. Moni kantaa kokemusta, jossa oma keho on pettänyt itsensä ja haastavia vaikutuksia tulee myös itsetuntoon, itseluottamukseen ja pystyvyyden kokemukseen. Jos pysähdyt miettimään kaikkia näitä suuria aiheita, jotka tulevat kaikki päällekkäin oman lapsen menettämisen suruna kanssa, on taakka oikeasti painava kantaa kenelle tahansa. Keneltäkään kun ei kysytä, että olisiko sopiva hetki kohdata elämää pysäyttävä kokemus kaiken äänioikeudettomuuden ympäröimänä. Samaan aikaan pitäisi siis itseään parsia kasaan, surra ja hoitaa hyvän työntekijän ja yksilön tehtäviä.

Monesti suruun liittyy oireita, jotka ovat samankaltaisia kuin masennus. Kysyinkin Mirkalta, että miten voi erottaa suru ja masennus toisistaan. Hän kiteytti, että masennuksessa toivottomuus on laajempaa ja pitkäkestoisempaa, kuin surussa. Lisäksi toimintakyky ja aloitekyky ovat masennuksessa alentuneet. 

Kuitenkin ensimmäisten viikkojen aikana ei kannata lähteä itselleen masennusta diagnosoimaan, sillä akuutti suru ja trauman kokemus ovat todella rankkaa aikaa, eikä ensiviikkojen vointi suoranaisesti kerro tulevaisuuden voinnista. Akuutti suru on monesti brutaalia aikaa, joka vaatii nimenomaan aikaa, sekä myös nähdyksi tulemista, validaatiota ja tukea.

Mirkan mukaan kumppanit saavat jo paremmin tunnistusta ja tukea omalle kokemukselleen, mutta edelleen on vielä runsaasti tarvetta saada lisää tilaa nimenomaan kumppanin kokonaisvaltaiseen tilanteeseen ja kokemukseen. Mirka sanoittaa, kuinka huomaa kumppaneiden olevan valtavan helpottuneita, kun raskaana ollut saa apua tilanteeseensa. Tässä jo tulee näkyväksi, kuinka runsaasti kumppanit ovat huolissaan ja kuinka he jäävät tukipilariksi tilanteessa, joka voi olla heille täysin vieras kaikkine ilmiöineen. Avuttomuuden tunnetta oman rakkaan hädän keskellä on raskasta sietää.

Vaikutukset ulottuvat myös työelämään

Ennen rv 22+0 tapahtuneissa menetyksissä tai 22+0 jälkeisen menetyksen vanhempainvapaan jälkeen, voi olla epäselvää itselle, että onko työkykyinen ja mikä oma tilanne todella on. Ennen rv 22+0 menetykset ovat myös tästä näkökulmasta haastavia, sillä sairauslomapäiviä voi olla vaikea saada. Mikäli epäilee onko työkykyinen, niin Mirka kehottaa olemaan uudelleen yhteydessä työterveys- tai lääkäripalveluihin. Voi olla itselle todella vaikeaa pohtia onko työkykyinen vai ei. Tällöin sairausloman aika saattaa kulua siihen, että pyörittää itsekseen tätä kysymystä ja ahdisteleekin koko ajan tämän aiheen kimpussa.

Mirka tunnistaa menetyksen kokeneiden jäävän limbotilaan myös työelämässä. Monet pohtivat, että voivatko kertoa haluavansa raskautta ja lasta, ja yrittävän sitä aktiivisesti. Samalla yrittäminen voi viedä aikaa tai vaatia hedelmällisyyshoitoja. Tämä voi olla todella raskasta sitä kokevalle kaiken työhön liittyvien vaatimusten ohessa, sekä tietenkin muun elämän kanssa.

Monilla merkityksellisyys ja arvot muuttuvat tai kirkastuvat. Tällöin pohditaan myös niiden vaikutuksia työelämään. Menetyksen jälkeen moni voi pohtia omaa työnkuvaa ja työympäristöä. Mikäli tekee työtä esimerkiksi pienten lasten kanssa, voi tulla eteen valinta siitä, onko työ sellainen missä haluaa jatkaa.

Samanaikaisesti Mirka muistuttaa päinvastaisestakin vaikutuksesta työelämään. Raskauden yrittäminen lapsettomuuden tai menetyksen jälkeen voi vaatia niin paljon resursseja, ettei itseasiassa jaksakaan edetä haaveidensa parissa, kuten oli ehkä suunnitellut.  Uratoiveisiin ja -haaveisiin ei enää riitäkään resursseja ja energiaa, ja uramuutokset voivatkin jäädä tekemättä.

Sosiaaliset tilanteet ja työhön paluu menetyksen jälkeen

Yleinen valitettava kokemus on, että muut eivät tiedä miten reagoida menetyksen kokeneeseen ja hänen tilanteeseensa. Siitä syystä osa ei välttämättä reagoi aiheeseen mitenkään. Kuitenkin menetyksen kokeneet toivoisivat, että heitä huomioitaisiin samoilla tavoin muitakin menetyksen kokeneita.

Mirka kuvaa, kuinka yksilölliset tarpeet on tärkeä huomioida ja tulisikin kysyä miten menetyksen kokenut toivoo oman tilanteensa huomioitavan työssä.  Esimerkkinä hän kuvaa. kuinka työyhteisö voi jättää kortin tai lapun työntekijän pöydälle, jossa hänet toivotetaan tervetulleeksi. Työkaverit voivat tukea esimerkiksi sanoittamalla, että ‘‘minulla on sellainen ajatus, että tämä vuoro tai työtehtävä voi olla sulle nyt rankka, haluaisitko, että ottaisin tämän vuoron tai tehtävän nyt itselleni’’? Työkaverit myös huomioida menetyksen kokeneen myös muistuttamalla, että heille voi koska tahansa laittaa viestiä ja jutella.

Toivoisin, että kaikkialla, myös työelämässä, tunnistettaisiin raskaudenaikainen menetys oikeaksi menetyksesi. Ja, että työyhteisöissä uskallettaisiin esittää pahoittelut ja osaanotot. Toivoisin myös pelisilmää työelämässä, että vaikka omasta onnesta saa olla onnellinen, niin ei näytettäisi niitä raskauskuvia menetyksen kokeneen edessä.

Mirka paavilainen