Kun breaking point tulee vastaan – kahden päivän sairausloma vaihtui kuukaudeksi

Podcast jaksossa meillä oli haastateltavana pariskunta, joka on pitänyt yhtä sekä vapaa-ajalla että töissä jo usean vuoden ajan. Maria ja Tommi Kangaskortet ovat vaikuttaja pariskunta, jotka joutuivat kokemaan keskenmenon.
Keskenmenoon päättyvän raskauden alkaessa pariskunta oli tehnyt jo useamman vuoden ajan töitä yhdessä. Pari teki sosiaaliseen mediaan sisältöjä ja työ oli pitkälti heidän näköistään ja omilla ehdoillaan etenevää. Perheessä oli jo ennestään kaksi lasta ja he olivat pohtineet olisiko lapsiluku jo siinä. He päättivät kuitenkin yrittää.
Tyhjän sylin kokemus
Maria ja Tommi kuvaavat jakson aikana kuinka haave kolmesta lapsesta on elänyt erityisesti Marialla. Tommilla ei ollut mitään tätä vastaan. Vaikka elämä kahden lapsen kanssa oli hyvää, tuntui, että jotain vielä puuttui – syli ei ollut vielä täysi.
Raskauden alkamista varjosti epävarmuus. Marian endrometrioosin takia oli epävarmaa onko raskaus edes mahdollinen ja osittain tämän epävarmuuden johdosta positiivista raskaustestiä seurasi valtava onni. Haave kolmesta lapsesta alkoi muuttua todelliseksi.
Epävarmuus palasi, kun verenvuoto alkoi. Pari yritti pitää toivoa yllä, olihan mahdollista, että raskaus kuitenkin jatkuisi. Raskaustestikin näytti vielä viikko menetyksen jälkeen positiivista. Ultraääni ja sitä seurannut tekstiviesti kuitenkin vahvisti asian, mitä pari oli pelännyt. Viestissä luki kaksi sanaa: Ei raskaana. Sykettä ei enää ollut näkynyt, mutta kaikki raskausmateriaali oli edelleen kohdussa. Maria koki syyllisyyttä menetyksestä ja syytti myös omaa kehoaan.
Maria sai silti vain kaksi päivää sairauslomaa. Kuollut vauva vatsassaan Marian olisi pitänyt palata töihin ja odottaa, että milloin vauva ja kaikki häntä ympäröivä materiaali tulisi itsekseen pois. Aika tyhjennykseen oli varattu parin viikon päähän, mutta lopulta vuoto alkoi ja vauva syntyi hieman ennen tätä.
Marian maailma romahti. Hän kuvaa tyhjän sylin kokemusta, joka hänelle menetyksen jälkeen jäi. Arjessa vilisti kaksi lasta, mutta silti syli tuntui tyhjältä. Tämä kolmas lapsi puuttui. Se persoona, joka vatsassa ehti jo usean viikon ajan kasvaa ja kehittyä. Se, jonka pariskunta oli jo ottanut osaksi perhettään ja suunnitelmiaan.
Ulkomailla käsite ‘reproduction story’ on laajemmin tunnettu, mutta suomalainen vastine puuttuu. Me Lumanelassa olemme suomentaneet termin lisääntymistarinaksi. Termi kuvaa sitä tarinaa, jonka itse olemme ajan saatossa luoneet liittyen omaan perheellistymiseen. Esimerkiksi tietty lapsiluku voi olla ollut haaveissa jo useiden vuosien ajan ja menetysten myötä haave tämän romuttumisesta voi aiheuttaa omanlaisen kriisin. Vaikka perhe saisikin menetysten jälkeen tai ennen menetyksiä myös eläviä lapsia, on mahdollista, että oma lapsiluku haave ei toteudu ja myös tätä on oikeus surra.
Menetyksen vaikutus työkykyyn
Pariskunta kuvaa hienolla esimerkillä tilannetta, miten lähellä romahtamispistettä moni työelämässä kulkee menetyksen jälkeen. Ulospäin voi näyttää, että kaikki on näennäisesti hyvin, mutta sisällä kuohuu. Mikä tahansa vastoinkäyminen tai vääränlainen kulmakarvojen tai kuppien asento voi olla se viimeinen pisara, joka aiheuttaa romahduksen.
Maria ja Tommi olivat kotona kuvaamassa mainosvideota, jossa kuvauksen kohteena oli jonkinlaiset purkit. Purkit oli aseteltu päällekkäin kuvausta varten ja Tommin mielestä ne oli väärin aseteltu. Marian kohdalla kevyt kritisointi katkaisi kamelin selän. Patoutunut ahdistus projisoitui purkkeihin. Purkit lensivät seinään ja kuvaussessio keskeytyi. Maria sanoittaa ajatelleensa, että ‘Mua ei kiinnosta paskaakaan nää saatanan purkit, mä oon just menettänyt mun vauvan.”
Tämä ajatus sanoittaa valtavan upeasti sitä kokemusta, jota moni menetyksen jälkeen kantaa. Elämän ja muiden ihmisten ongelmat saattavat tuntua täysin mitättömiltä. Kaikki ympärillä saattaa tuntua täysin turhalta ja mitäänsanomattomalta sen jälkeen, kun oma maailma on romahtanut. Voi olla vaikea löytää merkitystä asioista, jotka ovat ennen olleet arkipäivää tai ovat sitä edelleen muille.
Maria sai kokea oman romahduksensa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Moni tsemppaa työpäivän ajan vailla mahdollisuutta romahtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suru olisi vähäisempää vaan tilanne on usein jopa vahingollinen, koska patoutunut suru ilmenee kyllä jollain tavalla jossain vaiheessa elämää.
Kahden päivän sairausloma vaihtui kuukauden sairauslomaan. Tätä seurasi porrasteinen paluu töihin.
Miehen rooli menetyksissä
Tommi tunnistaa olleensa Marian tukijana menetyksen jälkeen. Hän otti klassisen roolin, joka usein tarjoamatta lankeaa raskaana olleen kumppaneille. Oma suru siirretään syrjään ja autetaan puolisoa raskaan ajan yli. Se saattaa tarkoittaa kannattelua ja tukea kumppanin arjessa selviytymisessä tai esimerkiksi perheen lasten ja muun kodinhoidon vastuunottoa, niin kuin perheen kohdalla kävi. Tommi otti päävastuun lapsista ja kodista, sekä hoiti yrityksen juoksevia asioita sen verran kun pystyi.
Raskaana olevat jäävät usein liian yksin ja liian vähälle tuelle, mutta kumppanit saattavat jäädä kokonaan ilman tukea. Heidän surua ja menetystä ei tunnisteta ja tämä on monin tavoin ongelmallista. Tommi sanoittaa upeasti näkökulmaa, jota moni ei ymmärrä edes ajatella. Isät eivät keskimäärin ole yhtä investoituneita perheeseen. Esimerkiksi he eivät yhtä paljon hoida vastasyntynyttä lasta. Joillekin raskaudenaikaisen menetyksen kokemus voi etäännyttää suhdetta entisestään, koska saattaa syntyä kokemus, että ei ole yhtä tärkeä menetyksessä. Tällöin voi olla vaikea pitää itseä yhtä tärkeänä koko tilanteessa suhteessa menetettyyn lapseen sekä tuleviin raskauksiin ja lapsiin. Emotionaalisen suhteen luominen vauvaan jo raskauden aikana tiedetään tärkeäksi. Tämän kannalta olisi erittäin tärkeää tunnistaa, että myös kumppanin kokemus on merkittävä – tämä tukee tulevien raskauksien kiintymyssuhteen luomista ja vahvistumista.
Tommi sanoo viisaasti, kuinka menetyksen kokeneen äidin ja isän (kumppanin) kokemusta ja tuen tarvetta ei tulisi verrata. Niissä voi olla samankaltaisuuksia, mutta paljon myös eroja. Raskauden fyysisyys tekee kokemuksesta parille hyvin erilaisen. Kokemukset eivät sulje toisiaan pois, mutta molemmat ovat olemassa ja tärkeitä. Molempiin tulisi tarjota tukea.
Jokainen etsii itse merkityksen
Pariskunnan kohdalla tarina sai onnellisen lopun, sillä Maria tuli uudelleen raskaaksi melko pian menetyksen jälkeen. Raskaus piti sisällään paljon oireita, mutta ne tuntuivat tervetulleilta ja loivat luottamusta raskauden jatkumiseen. Raskaus jatkui loppuun saakka ja perhe sai kolmannen lapsen syliinsä.
Maria kuvaa kokevansa, että kolmonen, jolla viittaa kolmanteen elävänä syntyneeseen lapseen, yritti tulla jo aikaisemmin. Tämä raskaus päättyi menetykseen, mutta kolmonen oli sinnikäs ja yritti uudelleen ja tämä raskaus päättyi syliin saakka. Ajatus siitä, että kolmannessa raskaudessa vatsassa kasvanutta lasta ei olisi enää olemassa, tuntuu liian raskaalta. On lohduttavaa ajatella, että he saivat lopulta tämän saman lapsen syliin asti, vaikka polku olikin vähän pidempi.
Jokaisella on oikeus itse määrittää merkitys, joka menetyksestä seuraa. Marian ajatus on äärimmäisen kaunis ja lohdullinen – he saivat kaikki kolme lasta syliin asti. Keskenmeno oli hidasteena, mutta sen sijaan, että lapsi olisi nyt viemärissä, hän vipeltääkin perheen kotona kahden muun lapsen kanssa. Kukaan muu ei voi määrittää tai kieltää meiltä sitä merkitystä, jonka haluamme menetyksistä luoda.
On yhtälailla oikein kokea, että menetetty lapsi on oma erillinen persoonansa, joka ei ikinä selvinnyt tänne saakka. Meillä Lumanelan sisälläkin on kaksi täysin erilaista kokemusta asian ääreltä. Kokemuksia on tässäkin asiassa lukuisia ja jokainen niistä on yhtä oikea.
Haluamme muistuttaa, että näitä merkityksiä ei tarvitse ruveta heti menetyksen jälkeen etsimään. ‘Hopeareunus’ ei näy heti menetyksen jälkeen, vaan mahdolliset positiiviset vaikutukset, joita menetyksen viitoittama polku tarjoilee, voivat tulla kuukausien ja vuosien päästä. Ne voivat tulla esimerkiksi uusien työmahdollisuuksien, harrastusten tai ystävyyssuhteiden muodossa.
