Esihenkilön näkökulmaa raskaudenaikaisiin menetyksiin

Haastattelussa podcastissamme meillä oli työelämänedustaja Anu Nyman. Anulla on 12 vuoden työkokemus esihenkilönä toimimisesta ja tällä hetkellä hän toimii työnohjaajana. Halusimme kuulla esihenkilön kokemuksia siitä, miten raskaudenaikaiset menetykset työpaikoilla näkyvät ja minkälaisia resursseja työnantajilla on tukea menetyksen kokeneita. Anu on työskennellyt sosiaali- ja terveysalan yksiköissä esihenkilönä, eli naisvaltaisella alalla, jossa menetyksiä paljon tapahtuu.

Voiko menetyksistä puhua työpaikalla?

Tilanne aiheen ympärillä on haastava, koska yleisesti vallitsee kulttuuri, jossa raskaudesta ei kerrota ennen ensimmäisen kolmanneksen ollessa takana – ei ainakaan työpaikoilla. Kun menetys tapahtuu, esihenkilö ei useinkaan tiedä mistä sairauspoissaoloissa on kyse. Diagnoosikoodi, joka esihenkilölle toimitetaan, ei useinkaan paljasta mistä menetyksestä on kyse. On myös mahdollista, että esihenkilö ei edes sairauslomatodistusta näe vaan se toimitetaan suoraan työterveyshuoltoon. Tällaisissa tilanteissa on mahdotonta tukea työntekijää juuri menetyksen kanssa, jos poissaolon syy ei ole selvillä.

Raskaudenaikaisilla menetyksillä on tutkitusti paljon vaikutuksia työelämään. Suuret menetykset vaikuttavat monille esimerkiksi keskittymiskykyyn, muistiin tai jaksamiseen. Moni kuvaa aivosumua. Anu kertoo havainneensa tällaisia vaikutuksia esihenkilö vuosien aikana.

Esihenkilön tehtävä on arvioida työntekijän olemusta työsuorituksen kautta, luotsata ihmisiä eteenpäin ja johtaa toimintaa. Hän tarkastelee ihmistä työsuoritteiden ja käyttäytymisen kautta ja jos nämä sujuvat hyvin niin esihenkilöllä ei ole mahdollisuutta puuttua tilanteeseen jos työntekijä ei halua tuoda mieltä painavia asioita esille. Esihenkilö ei voi myöskään suoraan kysyä. Vaihtoehtona on yleisellä tasolla kysellä kuulumisia ja siten antaa työntekijälle tila kertoa tilanteestaan. Jos työntekijä valitsee olla kertomatta, ei esihenkilö pysty tekemään asialle mitään, mikäli suoritus ja käyttäytyminen ei ole kärsinyt. Monille raskauteen ja menetyksiin liittyvät aiheet ovat niin herkkiä ja henkilökohtaisia, että sellaisen luottamuksen syntyminen voi viedä aikaa, että tällaisesta uskaltaa kertoa.

Asia on monikerroksinen ja vaikutukset kertaantuvat

Tilanne on siitä haastava, että moni menetyksen kokenut tarvitsisi menetyksen jälkeen sairauslomaa tai kevennystä työtehtäviin. Jos menetyksen kokenut päättää olla kertomatta tilanteestaan töissä, voidaan olla tilanteessa, jossa tsempataan työpäivän ajan ja romahdetaan sen jälkeen. Työpanos ei välttämättä kärsi, mutta koko muu elämä kärsii, koska työpäivän aikana käytetään kaikki voimavarat töistä selviytymiseen ja romahdus tapahtuu kotona tai kotimatkalla. Vaikutuksista kärsii herkästi parisuhde ja muu perhe eikä vähiten menetyksen kokenut nainen, joka taistelee päivän peitelläkseen todelliset tunteensa. Illalla ei välttämättä jää enää voimia menetyksen käsittelylle. 

Surun surematta jättäminen aiheuttaa usein sitä, että suru patoutuu ja aiheuttaa myöhemmin monenlaisia haasteita. Tämä saattaa muun elämän lisäksi valua myös työelämään, jossa romahdus ja pitkä sairausloma saattaa tulla viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien jälkeen menetyksestä. Anu painottaa, että työssä käyminen ei saa missään tilanteissa viedä kaikkea työntekijän energiaa vaan sitä tulee jäädä myös vapaa-ajalle.

Kenen rooli on kannatella työntekijää?

Moni menetyksen kokenut tippuu palvelujärjestelmän ulkopuolella raskauden päättyessä ja jää täysin vaille tukea. Sairauslomaa saattaa saada yksittäisiä päiviä, aina ei sitäkään. Menetyksen aiheuttama suru ja muut tunteet eivät kuitenkaan häviä muutamassa päivässä, eivät myöskään muut vaikutukset elämään.

Jos paluu töihin tapahtuu liian aikaisin niin työyhteisö voi joutua kannattelijaksi, joka ei myöskään ole tavoite. Työyhteisö voi omalta osaltaan tukea ja johonkin pisteeseen saakka kannatella, mutta työyhteisön rooli ei ole olla terapeutti. Tällä tarkoitetaan sitä, että työyhteisö ei voi olla ainoa kannattelija. Työkaverit voi kuitenkin tukea työhön paluuta, jolloin työyhteisö kannattelee terveellä tavalla.

Tukea tarvitaan kuitenkin myös muualta. Tämä on asia, johon tarvitsemme muutosta, jotta jokainen tukea tarvitseva sitä saa. Ihanteellisessa tilanteessa tukea tarjoaa jokin terveydenhuollon taho, kuten neuvolapsykologi, työterveyspsykologi tai psykoterapeutti. Läheiset ja vertaiset tukevat ja työyhteisö omalta osaltaan huomioi menetyksen kokeneen tilanteen ilman, että kenellekään tulee tunne, että joutuu toisen kannattelijaksi. Kyseessä on enemmänkin kohtaamisista, joissa huomioidaan empaattisesti toinen samalla omista ja työyhteisön rajoista kiinni pitäen.

Miten työyhteisö voi tukea terveellisellä tavalla menetyksen kokenutta?

Esihenkilö suosittelee hyödyntämään sen sairausloman tai vanhempainvapaan mihin menetyksen kokeneella on oikeus. Pidemmälle jatkuneissa raskauksissa kyse on useammasta kuukaudesta ja tämä aika palautumiseen tulee usein tarpeeseen. 

Keskenmenon tai muun alkuraskauden menetyksen kokenut saa usein vain yksittäisiä päiviä sairauslomaa. Sairauslomaa on oikeus hakea lisää, mikäli kokee, että tämä määrä on riittämätön. Mikäli työnantajasta tuntuu, että työ ei suju, on mahdollista pyytää työkyvyn arviota.

Joissain työpaikoissa voi olla varhaisen tuen keskustelumalli. Se ei ehkä ole suoraan räätälöity raskaudenaikaisiin menetyksiin, mutta se on yleinen malli, jonka pohjalta toimia. Koska hyviä malleja on jo olemassa, niitä voisi melko pienellä vaivalla muokata raskaudenaikaisen menetyksen kokemukseen sopiviksi Lumanelan tarjoamalla tietotaidolla ja tuella.

Moni kokee töihin paluun tukevan palautumista. Työyhteisöön palaaminen voi olla keino saada hetkeksi ajatuksia muualle ja kokea kuuluvansa johonkin. Töissä on myös mahdollista kokea pystyvyyden ja tarpeellisuuden tunnetta. Harvoin pelkkä kuukausi tolkulla sängyn pohjalla makaaminen tukee palautumista parhaalla tavalla. Työhön paluun täytyy kuitenkin olla oikea-aikaista, että se tukee yksilön toipumista – töihin kuuluu palata vasta kun ollaan työkykyisiä. Joskus paras vaihtoehto on osittainen töihin paluu tai erilaiset sopeuttavat toimet.

Työnantajalla on usein tieto osa-aikaisesta työajan mahdollisuudesta. Tällöin Kela maksaa osan palkasta ja työntekijä saa palata pienemmällä työaika prosentilla töihin. Voit lukea lisää Kelan sivuilta https://www.kela.fi/osasairauspaivaraha. Jotta esihenkilö osaa tarjota tätä mahdollisuutta, edellyttää se sitä, että työntekijä on itse kertonut tilanteestaan.

Lyhennetty työaika, kevennetyt työtehtävät, osittainen etätyö, pidennetyt tauot tai kokonaan työyksikön vaihto voivat tukea töihin paluuta. Parhaimmillaan työ on toipumisessa tukevaa.

Miten esihenkilö voi suojata omaa jaksamistaan?

Jokainen esihenkilö on erilaisella herkkyydellä varustettu. Tämä voi näkyä siinä, miten hän kohtaa työntekijöitä ja tilanteita sekä siinä, miten henkilökohtaisesti ottaa muiden murheet kannateltavakseen.

Monilla esihenkilöillä voi olla paljon paineita ja tulostavoitteita. Taustalla voi olla työstressiä ja kiirettä. Joskus esihenkilö voi olla tilanteessa, jossa on itse tai joku läheinen on kokenut raskaudenaikaisen menetyksen. Toisaalta omat voimavarat voi muista henkilökohtaisista syistä olla vähäiset, jolloin herkkyys voi olla alentunut. 

Keskustelu altistaa aina huoneessa olevat henkilöt tilanteeseen. Jos esihenkilön sen hetkinen kapasiteetti on valmiiksi vajaa, miten esihenkilö voi estää, että menetyksen kokeneen tunteet ei tartu? Anu kertoo, että yksi keino on tunnesäätely ja antaa tästä esimerkin. Kysyessään “Mikä sua Heidi harmittaa? Miksi Marjo olet niin surullinen?” hän osoittaa empatiaa, mutta auttaa nimet mainitsemalla mieltä erottamaan omat tunteet ja ajatukset toisen tunteista ja ajatuksista. 

Esihenkilöllä voi olla useita kymmeniä alaisia, jolloin jokaisen tunteita ei voi pystyä kantamaan, mutta jokainen pitää pystyä kohtaamaan. Anun antama esimerkki on yksi tapa, josta jokainen voi rakentaa oman rakennelman, jonka avulla osoittaa empatiaa ja ymmärrystä, mutta ei ota toisen tunteita itselleen kannattavaksi. Ihannetilanteessa esihenkilö saa tukea omalta esihenkilöltään.