Onko yhteiskunnassamme tilaa surulle? Kirjailija Juha Itkonen kuvaa raskaudenaikaista menetystään rikkain sanakääntein

Saimme Siivenisku-podcastiimme vieraaksi yhden suomen tunnetuimmista ja taitavimmista kirjailijoista – Juha Itkosen. Juha on puolisonsa kanssa kokenut sekä keskenmenoja, että raskauden puolen välin menetyksen. Hän kuvaa raskauden keskeytykseen päätynyttä kokemusta kirjassaan Ihmettä kaikki. Kirja käsittelee menetystä monesta eri näkökulmasta ja sen vaikutuksia esimerkiksi parisuhteeseen, perheeseen sekä työntekoon. Kirjasta on tehty myös näytelmä.

Saako kulttuurissamme ilmaista surua?

Jokainen ihminen käsittelee elämän kriisitilanteita erilaisilla tavoilla. Juhalle tämä tapa on kirjoittaminen. Siispä tilanteessa, jossa hän eli elämänsä raskaimpia viikkoja, hän selvisi päivästä toiseen kirjoittamalla kokemuksia ja ajatuksiaan ylös. Kun tapahtumat olivat ohi ja Juha esitti luonnoksiaan kustantajalle, palaute oli, että kirja olisi todennäköisesti liian surullinen eikä ehkä toimisi sellaisenaan. Koko kirja olisi mahdollisesti jäänyt julkaisematta, mikäli Itkosia ei olisi kohdannut onni. Nelihenkinen perhe täydentyi kaksosilla noin vuotta myöhemmin perheen tragedian käynnistymisestä. Juha teki kirjaan toiseen osan, jossa tarina sai onnellisen lopun. Kirja julkaistiin vuonna 2018.

Jokainen tarina ei saa onnellista loppua, jossa perhe saa elävän lapsen syliinsä. Myös surulla ja kivulla on oma paikkansa kirjallisuudessa ja elämässä. Olisi vääryys, jos tämä kaikki olisi jäänyt kirjoittamatta. Olemme äärimmäisen kiitollisia siitä, että tämä kirja julkaistiin ja moni lapsensa menettänyt sekä pieniä keskosiaan teho-osastolla hoitanut on saanut lohtua ja vertaistukea Juhan sanoista.

Itkosten tarina

Itkoset elivät tasaista perhearkea kahden lapsensa kanssa. Juhan puoliso Maija halusi täydentää lapsilukua vielä yhdellä lapsella ja Juhalle tämä sopi. Raskaus alkoi, mutta viikolla 17 selvisi, että lapsivettä on liian vähän. Tästä seurasi tapahtumien ketju, joka jatkui noin kuukauden. Ajanjakso sisälsi säännöllisiä seurantoja, tutkimuksia ja näkökulmia. Lääkärit kertoivat pariskunnalle mitä tilanne lapsen kannalta tarkoitti. Mitään lupaavaa ei ollut tiedossa, joskaan varmuudella mitään ei pystynyt sanomaan. Itkosten omaksi päätökseksi jäi saako raskaus jatkua vai keskeytetäänkö se.

Juha kuvaa podcastissa, miten mietti asiaa rationaalisesti. Raskaus ja lapsi oli hänellekin merkityksellisiä, mutta päätös muotoutui Juhalle kuitenkin selkeäksi. Hän oli valmis keskeyttämään raskauden ja halusi tukea puolisoaan asian kanssa. Maija ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan toivosta. Hän halusi useita eri näkökulmia ja mielipiteitä. Olisiko kuitenkin toivoa? 

Eriävät mielipiteet saivat aikaan kuilun pariskunnan väliin. Ajanjaksoon mahtui riitoja ja erimielisyyksiä. Pari oli emotionaalisesti ehkä kauempana toisistaan, kuin koskaan ennen juuri silloin, kun he olisivat tarvinneet toisiaan enemmän, kuin koskaan. Kirjassa Juha sanoittaa värikkäästi sitä, miten rumia riidat välillä olivat. Kirja ei kaunistele sitä, miten kriisi voi ajaa elämän tärkeimmät ihmiset kauas toisistaan.

Erilaiset tavat käsitellä surua 

Maija on start up- yrityksen perustaja. Juha kuvaa hänen olevan taitava käsittelemään vaikeita asioita tai siirtämään ne syrjään, hän on optimistinen henkilö ja suuntaa mielellään katsetta tulevaan. Tässä kriisitilanteessa Maija reagoi pakenemalla töihin, jossa oli myös paljon aivan pakollisia asioita hoidettavana. Kaiken sen keskellä, kun elämää hallitsi epävarmuus, saattaa jonkin tilanteen hallitseminen tuoda helpotusta elämän kaaokseen.

Juha puolestaan kuvasi kirjassa ja keskustelussa sitä, miten hän meni kirjoitushuoneeseen edistääkseen keskeneräisiä teoksiaan saamatta kuitenkaan yhtään mitään kirjoitettua ylös. Kriisin aikana on vaikea olla luova ja tämä näkyi Itkosen työnteossa – hän kuvaa luovuuden olleen aivan solmussa. Erilaiset palaverit sai hoidettua, mutta mitään tuotteliasta ei pystynyt miettimään. Keskustelutilaisuudet ja kokoukset saivat jopa ajatukset hetkeksi muualle vaikeasta elämäntilanteesta ja se toi myös helpotusta elämään.

Kirjan ja tarinan onnellinen loppu

Kirjan toinen osa käsittelee ajanjaksoa menetyksen jälkeen. Pariskunta pohtii onko valmis ottamaan vielä kerran riskin menetykselle. Muisto raskausviikon 22 menetyksestä oli hyvin tuoreessa muistissa ja ajatus tuntui melkoisen pelottavalta. Haave perheen kasvamisesta eli kuitenkin Maijalla edelleen vahvana ja pari päätti vielä yrittää. Raskaus sai alkunsa ja Maija synnytti kaksoset maailmaan raskausviikolla 27.

Juha kuvailee podcastissa miten raskauden keskeyttäminen vaikutti kokemukseen tästä raskaudesta. Hän kertoo, kuinka oli traumatisoitunut tuoreesta menetyksestä ja tapa olla uuden raskauden äärellä oli suoraa jatkumoa menetyksen aiheuttamiin vaikutuksiin. Juha ulkoisti itsensä raskausajan seurannoista ja ultraäänistä eikä osallistunut synnytykseen. Hän sanoittaa hienosti sitä, miten tiedostaa, että olisi voinut hoitaa tilanteen paljon paremminkin. Hän kuitenkin teki sen, minkä sillä hetkellä niillä tukikeinoilla ja omilla voimavaroilla pystyi. 

Kirja kuvailee arkea monisanaisesti, jossa vanhemmat hoitavat kahta lasta kotona ja kahta lasta sairaalassa yrittäen samalla hoitaa työtä, parisuhdetta ja pysyä itse tolkuissaan kaiken sen huolen ja epävarmuuden keskellä. Paletti ei ole helppo, mutta pariskunta kulki yhdessä senkin vaiheen läpi.

Ammattikorkeakouluihin uusi oppikirja?

Kirja pitää sisällään aivan valtavan määrän tietoa ja kokemusta siitä, mitä on kokea raskaudenaikainen menetys ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Tämä olisi kertakaikkiaan loistava kirja ammattiin opiskeleville. Se kuvaa raskaudenaikaisen menetyksen sekä puolison kokemuksia, parisuhdetta ja työelämää. Se pitää sisällään monenlaisia kohtaamisia terveydenhuollon henkilöstön kanssa – sekä onnistuneita että epäonnistuneita – ja kuvailee näiden kohtaamisten vaikutukset. Voimme lämpimästi suositella kirjaa sekä oppilaitoksiin että yksityishenkilöille.