Lumanelan tarina: Intohimosta kasvoi täysipäiväinen tuki menetyksen kokeneille
Ensiaskeleet menetyksen varjossa
Vuonna 2021 elämä jysähti kaksinkerroin kasvoille, kun me – Marjo ja Heidi – menetimme esikoisemme reilun viikon välein. Emme tienneet vielä toisiamme. Ensimmäiset surunpäivät kuluivat läheisten tuesta huolimatta yksinäisyydessä, etsien sanoja kokemukselle, jota ei voinut sanoin kuvata. Netin avoimet foorumit olivat vaihtuneet suljettuihin Facebook-ryhmiin, joihin oli vaikea päästä sisään; menetyksiin kohdistettua yhdistystä ei ollut olemassa ja ammattilaisilta saatu tuki oli vaihtelevaa.
Kun lopulta löysimme toisemme kahden vuoden kuluttua Tähti ry:n kautta, oli sykähdyttävää havaita ymmärrys siitä, miten eri tavoin kumpikin oli kokenut saman tuskan. Tämä vahvisti idean, joka oli molemmilla muhinut mielessä: täysipäiväinen tukipalvelu menetyksen kokeneille. Idea syventyi suunnitelmaksi – tästä tunteesta pitää päästä eteenpäin, ja yhdessä me voisimme sen tehdä.
Kun intohimo kohtaa todellisuuden
Vuodenvaihteessa 2024 tapasimme ensimmäistä kertaa kasvokkain. Olimme tehneet Tähti ry:ssä vapaaehtoistyötä muun arjen ohessa, keskittyen pääasiassa vertaistukiryhmien suunnitteluun ja ohjaamiseen. Työ oli äärimmäisen merkityksellistä ja palkitsevaa. Kun tapasimme, huomasimme jotain tärkeää: meillä oli ja on edelleen yhteinen palo auttaa muita menetyksen kokeneita, ja ammatillinen osaaminen maustettuna erilaisilla persoonillamme ja vahvuuksillamme muodosti vahvan, toisiaan täydentävän kokonaisuuden.
Parin yhteisen vertaistukiryhmän ohjaamisen jälkeen tuntui selvältä, että haluamme jotain enemmän kuin vapaaehtoistyötä – tuki jäi kaipaamaan jatkuvuutta, syvyyttä ja helppoa saavutettavuutta. Halusimme tehdä jotain, mikä elää ja hengittää arjessa mukana, ei vain satunnaisissa tapaamisissa.
Yritysmuoto – rohkea valinta
Viime keväänä istuimme järven rannalla videoyhteyden äärellä ja mietimme, miten jatkamme. Palaammeko palkkatöihin ja teemme tätä vasemmalla kädellä muun elämän ja arjen ohella? Suunnitelmiemme toteutus oli vasta alkuvaiheessa. Voimmeko tällöin varmistaa, että tuki on oikeasti saatavilla silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan?
Päätös oli pelottava, mutta kirkas: yhdistysmuoto ei riitä, jos haluamme rakentaa laadukkaat, jatkuvat ja helposti päivittyvät palvelut sekä olla läsnä menetyksen kokeneille. Niin syntyi Lumanela – ratkaisu, jossa sydän ja asiantuntemus kohtaavat, ja jonka taakse uskalsimme laittaa ihan kaiken. Starttiraha, säästöt ja rohkea riskinotto investointien muodossa mahdollistivat palkkatyöstä poissaolon, aamuyön tunteihin venyvät suunnittelusessiot ja sisältöjen hiomisen milloin keittiönpöydällä, milloin mökin terassilla tai vanhempien olohuoneessa.
Nimen takana säihkyy valo
Lumanela syntyi lastemme nimikirjaimista: Marjon poika Anton antaa AN-kirjaimet ja Heidin tytär Elisa EL-kirjaimet. Tämä kertoo lastemme vahvasta läsnäolosta. Samaan aikaan sana viittaa “valoon” – siihen pieneen kipinään, joka syttyy toivosta menetyksen varjossa. Logon pinkki väri on omistettu Elsalle ja turkoosi Antonille. He kulkevat mukanamme jokaisessa julkaisussa, tukipolussa ja etävastaanotossa. Myös Marjon keskenmenossa menetetty lapsi on läsnä hiljaisesti – vaikka nimeä ei koskaan annettu, hänen muistonsa kantaa meitä yhä eteenpäin.
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Tammikuussa 2025 julkaisimme ensimmäiset verkkovalmennukset, jotka kantavat tällä hetkellä nimeä tukipolku. Nettisivuiltamme löytyy myös maksutonta tieto- ja tukimateriaalia, jonka kehitystyö jatkuu tauotta. Keväällä meistä tuli soterirekisteröityjä palveluntarjoajia, ja toukokuussa aloitimme sairaanhoitajan etävastaanotot. Podcastimme on kuunneltavissa Spotifysta.
Meille jokainen tarina on tärkeä ja jokainen palaute ohjaa palvelujamme eteenpäin. Olemme tiimi, jossa molempien vahvuudet kietoutuvat yhteen – mutta ennen kaikkea olemme kaksi naista, joiden suru on muuttunut voimaksi auttaa muita.
Lumanelassa intohimo ei ole pelkkä sana. Se on tunne ja tahtotila, se on valo, jota kohti kuljemme jokaisessa askeleessa. Jos etsit ymmärrystä, vertaistukea tai konkreettisia työkaluja menetyksen käsittelyyn, tervetuloa mukaan – ota askel kohti valoa, jonka jokainen meistä ansaitsee.
