Surun sirpaleita lyhytelokuvan ydinviestit pähkinänkuoressa

Tämän luettuasi saat kirkastusta sille, mitä lyhytelokuvalla haluamme viestiä ja mitä toivomme sinun erityisesti nappaavan mukaasi. Nostamme esille neljä teemaa: raskaudessa tapahtuvat muutokset ja merkitykset, miehen rooli ja positio, tuen puute työelämästä ja yhteiskunnasta vaikutuksineen sekä tuen saaminen ja sen vaikutukset.

Raskaudessa tapahtuvat muutokset ja merkityksenanto

Lyhytelokuvan alku näyttää, kuinka vauva on jo todellinen Minjalle ja Panulle. Vauva on tullut osaksi perhettä, sen sisäistä vuorovaikutusta ja tulevaisuuden suunnitelmaa. Englanninkielisessä kirjallisuudessa puhutaan, kuinka sikiö, eli minun kielessäni vauva, kutsutaan ’into personhood’. Eli vauvasta tulee persoona ja hänelle rakennetaan identiteettiä ja osaa perheessä. Kyseessä ei ole sukusolukasvusto, vaan kehittyvä ihminen, oma tyyppinsä, joka on vahvasti osa raskaana olevaa äitiä.

Minja tietää, että alkuraskaudessa voi tulla menetyksiä ja onkin jännittynyt jokakerta käydessään wc:ssä. Helpotus on suuri, kun paperi on väritön. Tälle on olemassa englanninkielinen termi ”fear of the wipe”. Mutta vaikka Minja tietää, että alkuraskauden menetyksiä voi tulla, ei se häntä helpota tai suojaa keskenmenon sattuessa. Ei tällaiseen kokonaisvaltaiseen suruun voi etukäteen valmistautua, vaan se syvyydellään ja laajuudellaan yllättää kokijansa.

Kun menetys on tapahtunut ja kuukausia on kulunut Minja kuvaa, kuinka Minin olemassa olo muutti hänessä jotain. Jotain mikä saa miettimään itseä, arvoja ja haaveitaan eri tavalla. Minja kertoo ikävöivänsä Miniä ja kertoo näin Minin merkityksestä ja pysyvyydestä hänessä. Nämä ovat asioita mitä ei tule ajatelleeksi ennenkuin itse kokee menetystä ja sitä käsittelee, tai ennenkuin perehtyy menetyksiin ja niiden vaikutuksiin. Kuitenkin ne auttavat meitä kaikkia auttamaan ja tukemaan menetyksen kokeneita omilla selviytymisen poluillaan.

Miehen rooli ja positio menetyksen tapahtuessa

Miehen kokemus ja roolin tärkeys on noussut puheisiin enemmän, ja jo on aikakin. Koska pitkään on ajateltu menetysten olevan enemmän naisten terveyteen liittyvänä ikävänä tapahtumana, on miehen kokemus ja näkökulma jäänyt aiheesta uupumaan. Mitä siis ymmärtää Panun positiosta elokuvassa?

Panun sitoutuminen Minjaan ja Miniin näkyy alun tekstiviesteistä saakka. Hän rakastaa Minjaa ja Miniä, ja haluaa silittää Minjan vatsaa illalla. Jääkaapin ovessa oleva varhaisultrakuva on yksi väline, jolla raskaus ja tuleva vauva konkretisoituvat kumppanille. Hankintojen pohdinta on konkreettinen tapa ymmärtää perheen kasvavan uudella ihmisellä.

Kun Panu kohtaa Minjan menetyksen jälkeen, on tilanne haastava. Panu on menettänyt Minin, näkee Minjan huonossa voinnissa ja yrittää avuttomuudessaan löytää keinoja, joilla auttaa. Auttajan ja ratkaisijan rooli on monelle miehelle tuttu ja silloin oma suru jää usein taka-alalle. Ajan saatossa monesti menetys joko yhdistää tai erottaa pareja, mutta alkuvaihe on usein hankalaa. Mitä tehdä tilanteessa, josta ei itse tiedä mitään, josta ei ole yleistä konsensusta tai strategiaa ohjeineen, josta ei edes puhuta, mutta joka vaikuttaa niin suuresti? Tämän ääreen on moni mies ja kumppani joutunut.

Panu yrittää ratkaista ja auttaa, kuulla ja kysyä. Huolehtia syömisestä ja olla läsnä. Elokuvassa tulee näkyväksi se, että mikäli raskaana ollut jää vailla tukea, lisääntyy paine myös kotona ja parisuhteessa. Kun taas jos apua saa, on silloin myös kumppanin rooli erilainen. Avun saaminen vaikuttaa työelämän lisäksi myös parisuhteeseen ja näkyy suoraan myös Panun kokemuksessa ja tilanteessa.

Tuen puute työelämässä ja yhteiskunnan eri osissa vaikuttaa laajasti

Ensimmäisessä osiossa näkyy se, mitä me monet menetyksen kokeneet kohtaamme. Kukaan ei suoranaisesti sano asioita, joista voisi suuttua ja loukkaantua. Puheluissa Minjaa ei haukuta, hänelle ei huudeta tai kirota, mutta Minja jätetään yksin. Minjan kokemusta ohitetaan, mitätöidään ja vähätellään, vaikka kukaan puhelimessa oleva tuskin näin haluaisi tehdä. Tämä kertoo yhteiskunnallisella tasolla meidän ymmärryksestä ja tietoisuudesta menetysten kokemuksesta. Blogitekstin alussa tulee esille kokemus raskauden ja merkityksen syvällisyydestä, johon ei riittävästi saada ymmärrystä ja tukea.

Moni menetyksen kokenut joutuu moneen kertaan soittamaan eri luukuille ja aina selittäämään eri ihmisille sietämätöntä tilannetta uudelleen ja uudelleen. Monesti apua ja tukea on vaikea saada. Minja oppii sen kautta väheksymään omaa kokemustaan ja aamupalalla töihin mennessä sanoo itselleen ’tämän olevan vain keskenmeno, nyt loppu itkeminen’. Töihin paluu ja työssä jaksaminen on vaikeaa. Surun sopeuttava prosessi ei pääse etenemään ja toivosta voi olla vaikea saada kiinni ohittamisen ja käsittelemättömyyden vuoksi. Valitettavasti tämä ei ole fiktiota, vaan todellista totta monille.

Minjan puheesta ja olemuksesta näkyy, kuinka työelämässä hänen todellista jaksamista ja vointia ei ymmärretä. Tällöin tukitoimet sekä työyhteisön voima ja tuki jäävät pois. Tämä näkyy hiertävänä aiheena myös Minjan ja Panun parisuhteessa. On vaikea olla samalla puolella, kun kokee olevansa niin yksin ja väärinymmärretty, ja toinen jää kädettömäksi ja avuttomaksi.

Tuki työelämästä mahdollistaa surun sopeuttavan prosessin ja oman selviytymisen polun etenemisen

Elokuvan toisessa osiossa näkyy miten pienillä keinoilla työelämä voi olla menetyksen kokeneiden tukena ja kuinka suuri vaikutus sillä on. Lähiesihenkilö Erja kohtaa empaattisesti ja ohjaa shokissa olevaa Minjaa toimimaan. Näin Minjan ei tarvitse shokissa soitella ja selittää taas mitä on tapahtunut, Panu pääsee Minjan tueksi ja Minja voi saada turvaa ja tukea hätäänsä. Erja ja Minja pohtivat mitä Erja kertoo työyhteisölle ja näin työyhteisö pääsee tukemaan ja osoittamaan empatiaansa Minjalle. Kokemus on Minjalle hyvin erilainen verrattuna ensimmäiseen osioon.

Panun esihenkilö ymmärtää heti mistä on kyse ja kykenee joustamaan ja tarjoamaan tukea. Panun kautta saadaan myös konkreettinen tukipaketti, jonka avulla Minja kokee, ettei ole yksin. Panun on helpompi olla tukena Minjalle, joka saa tukea myös muualta. Kaikki paine ei kaadu Panun päälle ja hän saa myös itselleen ymmärrystä ja tukea.

Tuen saaminen mahdollistaa surun sopeuttavan prosessin, surun energia pääsee liikkeelle ja tekemään työtään meissä. Näin mahdollistuu itsensä havainnointi ja kohtaaminen omassa tunnemaailmassa, arvoissa ja elämän merkityksellisyydessä sekä sosiaalisessa elämässä. Tämä on sitä oman selviytymisen polun löytämista, joka on meille kaikille oman näköinen.

Mitä nyt?

Pienillä teoilla ja sanoilla on suuri merkitys. Kyseessä on tiedosta, ymmärryksestä, hyväksymisestä ja kohtaamisesta kumpuava tuki ja lämpö, joka ei paljoa maksa. Myös konkreettisia tukipaketteja on jo rakennettu ja niitä on saatavilla kustannustehokkaasti.

Minkälaisessa työelämässä ja työyhteisössä sinä haluat työskennellä? Millaisen työyhteisön sinä haluat rakentaa?